Itsenäisyyspäivän sinivalkoisista tunnelmista keksin aasinsillan syanotypiasta kirjoittamiseen. Se on vaihtoehtoisista vedostusmenetelmistä ehkä yksinkertaisin ja jollain tapaa taianomaisin.

Kauniin sinisen sävyn tuottama tekniikka on ollut käytössä jo vuodesta 1842. Syvä preussinsininen väri syntyy, kun valoherkkä liuos herkistetään UV-valolle. Liuos sekoitetaan yhdistämällä kahta kemikaalia, ammoniumferrisitraattia ja kaliumferrisyanidia keskenään pimiöolosuhteissa. Kun akkuveteen liuotetut kemikaalit on yhdistetty, seoksen annetaan tekeytyä noin vuorokauden pimeässä. Tämän jälkeen se on valmis käytettäväksi. Seos ei säily kovin pitkään, joten se tulee käyttää saman päivän aikana, mieluiten vielä lyhyemmän ajan sisällä.

Syanotypiaa voi tehdä vedostuspaperin lisäksi vaikka kankaalle. Vaikkapa tyynyliinat tai t-paidat ovat otollista materiaalia, kunhan niistä on pesty pois tehtaan kemikaalit ja huuhteluaineet on jätetty kaappiin. Valokuvaprintit vedostetaan pinnakkaismenetelmällä isokokoisia negatiivikalvoja käyttäen, mutta kuka estää valottamasta esimerkiksi lehtiä tai yhdistämästä kuvaa ja tekstiä.

Valoherkkä liuos levitetään painettavalle pinnalle mielellään metallittomilla siveltimillä punaisen lampun valossa. Syanotypiamenetelmä ei ole yhtä herkkää kuin tavallinen vedostus, joten pieni huoneeseen tuleva kajo ei aiheuta ongelmia. Suoraa valoa syanotypiakaan ei kestä. Levitettävä neste on keltaista, ja vasta valotuksen yhteydessä saavuttaa sinisen värinsä. Papereiden (tai kankaiden) annetaan kuivua ennen käyttöä. Hiustenkuivaaja on oiva apu tässäkin asiassa.

Parhaisiin lopputuloksiin päästään käyttämällä laadukkaita kemioita ja papereita ja mittaamalla tarkasti. Syanotypiatyöt voi valottaa kesäaikaan ulkona auringossa tai vaihtoehtoisesti UV-lampulla. Jottei negatiivi liiku valotuksen aikana, se kiinnitetään paperiin lasilevyn alle. Esim. pinnakkaiskehys tai vaihtokehys käy tähän hyvin. Kannattaa kuitenkin varmistaa, ettei kehyksen lasi ole UV-suojattu.

Valotusajat löytyvät kokeilemalla. Kannattaa varautua siihen, että yhteen valotukseen menee aikaa. Kenties jopa 15–20 minuuttia.

Valotuksen jälkeen prosessi keskeytetään huuhtelemalla printti vedostusaltaassa. Tavallinen vesi riittää, vaikutusta voi tehostaa miedolla vetyperoksidikiinnitteellä. Huuhtele varoen, eri suuntiin valuttaen jottei printtiin jää raitoja valuvasta vedestä. Kun tuntuu, ettei väriä irtoa enempää, kuva on valmis. Väriä tehostaa pieni muutaman minuutin leyhyttely ulkosalla happipitoisessa ilmassa. Sen jälkeen työn voi laittaa loppuhuuhteluun astiaan, jossa on juokseva vesi. Älä kuitenkaan valuta vettä suoraan printin päälle, pahimmassa tapauksessa koko kuva huuhtoutuu pois.

Kuva muokkautuu vielä kuivuessaan, eikä sen lopullista ulkomuotoa voi kuivumaan jätettäessä ennustaa. Yksi prosessia vahvasti määrittävä piirre onkin juuri sen käsityömäisyys. Vedostaessa ei voi koskaan täysin tietää, mitä on tulossa. Tarkkuuteen pyrkivälle ajatuksessa on kaoottisuudessaan jotain miltei lohdullista.

Syanotypiasta kiinnostuneille suosittelen alkuun pääsemistä hyvän kurssin kautta. Esim. Tapio Haapalahti Tampereelta järjestää monen vuoden ammattitaidolla syanotypiakursseja, ja hänen kauttaan on mahdollista tulostaa painamiseen tarvittavia vedostuskalvoja suuressakin koossa. Tarvittavia kemioita voi tilata Hopeavedoksen kautta.